Kasvoistumiskone ja kasvoisuus IV (saari ja asukas)

Kasvojen kautta avautuu väylä toiseuden, ilmaisun ja mahdollisen maailman suuntaan. Tähän viittaa käsitekide ’Toinen-rakenne’: ”On ymmärrettävä, että toinen ei ole havaintokentässä muiden rinnalle asettuva rakenne; se on koko tuon kentän edellytys ja samalla sen toimintaa. Ei minä, vaan toinen rakenteena tekee havaitsemisen mahdolliseksi.” (Deleuze 1967/1992, 111.)

Tämä Deleuzen kommentti liittyy tekstiin (alkujaan vuodelta 1967), jossa hän tarkastelee Michel Tournierin romaania Perjantai eli Tyynen meren kiirastuli (alk. 1967, suom. Eila Kostamo, Tammi 1980). Tournierin teos on muunnelma tai appropriaatio Daniel Defoen klassikkoromaanista Robinson Crusoe (1719). Tournierin teoksen valossa Deleuze pohtii mitä tarkoittaisi elää maailmassa ilman toisia. Deleuzen tekstillä on kosketuskohtansa vieläkin vanhempaan, kirjallisuuden autiosaarelaisia käsittelevään tekstiin (alk. 1953: Deleuze 2004, 9–14). Ainakin sen nämä esimerkit osoittavat, että kysymys suhteesta ’toiseen’ on sekä ajallisesti että sisällöllisesti yksi Deleuzen ajattelua lähes pinttyneesti kiinnostaneista asioista.

Samalla tämän suhteen ’toiseen’ kautta Deleuzen ajattelun kehkeytyminen saa sekin oman hahmonsa. Aluksi ’toinen’ vaikuttaa linkiltä, jonka välityksellä minä muodostaa yhteytensä mahdollisen maailman kanssa. Sittemmin painopiste tässä suhteessa tuntuu muuttuvan siten, että ’minä’ onkin se, jonka ’toinen’ välittäjän ominaisuudessaan tuottaa. Tässä vaiheessa Deleuze on hyvinkin lähellä sitä, miten Lacan määrittelee subjektin muotoutumista ns. peilivaiheessa. Tällaisen siirtymän painotuksessa voi paikantaa juuri Tournier-tekstin yhteyteen, kuten Ronald Bogue (2009) on esittänytkin.

Viimein, Deleuzen ja Guattarin (1993) hahmottelussa ’toinen’ on eräänlainen risteysasema: sekä välittäjä ’minän’ ja mahdollisen välillä että tämän suhteen eri osapuolien yhteinen nimittäjä: ’toinen’ toisena. Tässä luennassa on kyse ’toisen’ affirmaatiosta eli siitä, että ’toisen’ toiseudenkin on voitava olla mahdollinen (muutenhan se ei olisi aidosti ’toinen’), ja että tuo ’toisen’ toiseus voi olla juuri ’toinen’ itsenään ilmaistuna, ilmentymänä eikä enää tulkittuna sen enempää mahdollisen maailman heijastumaksi kuin ’minän’ tuottajaksikaan. ’Toinen’ rakenteena on ikään kuin nimi sille tilalle, jossa minän ja mahdollisen maailman välinen suhde käy ilmi. ’Toinen’ ei siis ole objekti tai toinen subjekti, vaan suhteellisuuden ilmaus. 

’Toinen’ tällaisena ilmentymänä pakottaa lähestymään sitä ilmaisullisuudessaan. Tässä mielessä se on aina myös potentiaalinen uhka, koska se on ennalta tuntematon. Kenties kasvoistumiskone käyttöenergiansa saakin tällaisesta uhkakokemuksesta ja sen vahvistamasta tarpeesta tulkita ’toinen’ peilikuvaksi ’minälle’ tai mahdollisen maailman heijastumaksi. Ronald Boguen (ja Deleuzen) mukaan Tournierin Robinson käy läpi samanlaisen prosessin suhteessaan Perjantaiksi nimeämäänsä alkuperäisasukkiin, lopulta kuitenkin oppien hyväksymään Speranza-saaren maailman omakseen. Tästä osoituksena, pelastavan laivan saavuttua hän (toisin kuin Perjantai) ei enää haluakaan astua siihen ja palata ’sivistyksen’ pariin.

Kasvojen kaksi tahoa: (1) peilinä niihin katsovalle tai sille mahdolliselle maailmalle, mihin ne katsovat, mitä ne näkevät. Tätä voimakenttää voi samalla ajatella koodaavana, molaarisena, rajattuna ja inhimillisenä. (2) Toisena tahona ovat kasvot siten kuin ’toinen’ on läsnä itsenään, toisena. Tässä ’toinen’ on kasvojen molekulaarinen, pehmeä, pois pyyhkivä ja ei-inhimillinen pakoviiva. Analyyttinen pyrkimys on niin ikään kahtalainen: hahmotella esiin kasvoistumiskoneen operaatiot ja jäljet, mutta myös luovan potentiaalin pakoviivat, joille maaperää muokkaavat kasvoistumisjälkien hiipumiset. (Lambert 2008, 38; Herzog 2008, 66.)

Bogue, Ronald. 2009. ”Speranza, the Wandering Island.” Deleuze Studies Vol. 3, Nr. 1, 124–34.

Deleuze, Gilles. 1992. ”Michel Tournier ja maailma vailla toista,” suomentanut Leevi Lehto, teoksessa G. Deleuze, Autiomaa. Kirjoituksia vuosilta 1967–1986. Toim. Jussi Kotkavirta, Keijo Rahkonen ja Jussi Vähämäki. Helsinki: Gaudeamus, 106–118 (Postface à Michel Tournier, 1967).

Deleuze, Gilles. 2004. Desert Islands and Other Texts 1953–1974. Edited by David Lapoujade. Translated by Michael Taormina. New York: Semiotext(e).

Herzog, Amy. 2008. ”Suspended Gestures: Schizoanalysis, Affect and the Face in Cinema.” Ian Buchanan & Patricia MacCormack (ed.). Deleuze and the Schizoanalysis of Cinema. London & New York: Continuum, 63–74.

Lambert, Gregg. 2008. ”Schizoanalysis and the Cinema of the Brain.” Ian Buchanan & Patricia MacCormack (ed.). Deleuze and the Schizoanalysis of Cinema. London & New York: Continuum, 27–38.